Kommunikointi on meille luontaista toimintaa. Kaipaamme sosiaalisia suhteita. Murrosiässä sosiaaliset suhteet
omanikäisiin vaikuttavat tärkeämmiltä kuin oma perhe. Kehitymme kuitenkin läpi elämämme ja tarvitsemme siinä avuksi
sosiaalisia suhteita peilataksemme itseämme toisista.
Tutkimusten mukaan vauvat oppivat kommunikoimaan ensin elekielen välityksellä. Kun vauva hymyilee, äiti hymyilee
takaisin saaden aikaan entistä leveämmän hymyn vauvan kasvoilla ja avain kuin lumipallo kasvaa vieriessään rinteessä,
ilon tunne kasvaa ja lopulta vauva nauraa ja äiti kannustaa innoissaan. Näin jo pienikin vauva peilaa vanhempiaan ja etsii
hyväksyttyjä käyttäytymis- ja reagointimalleja. Tutkijat eivät kuitenkaan vieläkään ei tiedä mistä esimerkiksi hymy tulee, mutta
sen uskotaan olevan synnynnäinen ele.
Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen mukaan lapset, joiden vanhemmat elehtivät paljon kommunikoidessaan, oppivat
puhumaan aikaisemmin. Aloittaessaan koulunsa 4,5 vuotiaana, heillä on laajempi sanavarasto kuin niillä lapsilla, joiden
äidit eivät elehtineet yhtä paljon. Otoksessa tutkittiin 50 lasta eri sosiaaliluokista. Samalla havaittiin, että rikkaiden ja hyvin
toimeen tulevien lasten vanhemmat elehtivät enemmän kuin köyhien perheiden vanhemmat näin aiheuttaen tietyn
kehityksen lapsessaan.
Suomessa vedotaan usein pitkiin etäisyyksiin, vähäiseen sosiaalisuuteen ja haluun olla omissa oloissaan. Meillä vaikuttaa
pitkä, kylmä ja pimeä talvi. Olemme ihmisten ilmoilla vähemmän kuin kesäisin. Halustamme olla tekemisissä muiden
kanssa kertoo kevät. Ensimmäisen auringonpilkahduksen nähtyään ryntäämme kuin lehmät laitumelle, innoissamme
mahdollisuudesta olla neljän seinän ulkopuolella ja viettää aikaa ulkona. Kerrostalojen pihojen grillauspaikat kuhisevat,
kaupunkien keskustojen penkeillä istuu väkeä ja muutenkin elämää alkaa näkyä neljän seinän ulkopuolellakin.
Kommunikointi ja sosiaaliset suhteet ovat välttämättömiä minuutemme kehitykselle läpi elämämme. Murrosiässä niiden
merkitys on korostuneempi, mutta kasvamme, kehitymme ja muutumme läpi elämämme. Tarvitsemme muita itsemme
kehittämiseen myös vanhempana.
Käytämme sosiaalisia suhteita peilinä itsestämme. Seuraamme muiden reaktioita ja suhtautumista itseemme
alitajuisesti. Koemme olevamme hyväksyttyjä tai hyljeksittyjä. Saamme vahvistusta tai lannistusta.
Joskus kuitenkin omat tunteemme tulevat väliin ja teemme vääriä tulkintoja muiden reaktioista ja suhtautumisesta meihin.
Tunteemme ovat kuin valkoinen melu joka haittaa toisen lähettämän viestin siirtymistä alkuperäisessä merkityksessään
meille. Tunteilla on se paha tapa, että ne häiritsevät kommunikointia. Oli kyseessä sitten voimakas vihaisuuden,
hermostuneisuuden tai ihastumisen tunne, se aiheuttaa meissä kyvyttömyyttä ajatella selkeästi. Seistessäsi luentosalin
edessä juuri ennen aloittamista, hermostuneisuus saattaa saada meidät unohtamaan mitä meidän piti sanoa. Tai kun
joku kyselee painostaen asiasta, josta emme halua kertoa, ajatuksemme voivat mennä sekaisin. Tai se ihana ihastumisen
tunne kun tuntuu että polvet menevät alta. On niin vaikeaa ajatella selkeästi kun pään täyttävät monet ihanat haaveet ja
kuvitelmat.
Kun ymmärrämme kehon kieltä, voimme nähdä mitä muut meille meistä viestittävät ja ymmärtää minkälaisia viestejä itse
lähetämme. Vaikka meistä tuntuisi miltä ja tunteemme maalaisivat toisenlaista kuvaa tapahtuneesta mieleemme,
tiedämme mitä todellisuudessa tapahtui eikä meidän tarvitse kuvitella olemattomia. Saatamme huomata, kuinka
osoitammekin usein huomaamattamme kyllästyneisyyttä keskutelussa, miten kerromme halustamme poistua paikalta tai
kyvyttömättömyydestä keskittyä.Voimme vihdoinkin ymmärtää että keskeytämme toisen puheen jatkuvasti. Vaikka emme
tekisi näitä tekoja aina sanoin, elehdimme kehollamme aivan kuin haluaisimme sanoa jotain. Moni meistä kokee
keskeyttämisen tai sen yritykset erittäin loukkaavina. Kuka haluaisi puhua kyllästyneelle kuntelijalle? Näiden asenteiden
näkyminen kehon kautta aiheuttaa alitajuisesti tai tiedostetusti negatiivisen reaktion niiden näkijässä. Keskeyttäjä saattaa
ihmetellä miksi häneen suhtaudutaan niin negatiivisesti ymmärtämättä että hänen oma käytöksensä on reaktioiden
aiheuttaja.
Jos koulutuksessa kysyn kouluttajalta kysymyksen ja hänen elekielensä kesken puheenvuoroani kertoo jo halusta vastata
ennen kuin olen ehtinyt lopettaa, tiedän mitä siitä seuraa. Ensimmäiseksi ärsyynnyn kouluttajan kyvyttömyydestä kuunnella,
negatiivinen asenteeni on syntynyt. Kouluttaja kertoo kehollaan että hänen päässään liikkuu miljoona ajatusta eikä hän
edes kuuntele mitä kysyn. Yleensä saamani vastaus ei vastaa kysymykseeni. Poliitikoilla saattaa olla tällainen tapa. Keho
kertoo itsekeskeisyydestämme ja kyvyttömyydestämme kuunnella muita. Olemme itseämme ja omia ajatuksiamme täynnä.
Tämä on näiden viestien vastaanottajasta usein erittäin loukkaavaa ja aiheuttaa alitajuisesti negatiivisia tuntemuksia
henkilöä kohtaan. Illalla toinen kommunikoijista istuu kotonaan ihmetellen, miten sai niin negatiivisia reaktioita aikaiseksi.
Tottakai jokaisella on huonoja päiviä ja aina ei jaksa kiinnostua. Se on osa elämää. Kaikki meistä skarppaa tärkeisiin
tilanteisiin halutessaan antaa hyvän vaikutelman. Parhain ja kestävin tapa kohentaa sosiaalisia suhteitaan on olla aidosti
kiinnostunut muista. Koska kehomme viestittää oikeat ajatuksemme ja asenteemme, olemalla aidosti kiinnostunut muista
myös kehomme viestittää tätä kiinnostusta.
Kun kehomme viestittää kiinnostusta, se tarttuu muihinkin. Muut alitajuisesti peilaavat kiinnostuneisuuttasi ja antavat sen
takaisin omalla kiinnostuneella asenteellaan. Positiivisuus tarttuu! Suurin osa meistä kaipaa positiivisten ja innostuneiden
ihmisten lähelle. Haluamme kokea olevamme "kuten he", aivan kuten vauvana peilasimme vanhempiamme halusta olla
"kuten he". Mutta myös negatiivisuus tarttuu. Toiset meistä ovat perusnegatiivisia. Heitä emme voi aina miellyttää, koska
heitä ei ehkä miellytä oikeastaan mikään, koskaan.
Ollaan siis positiivisia ja innostuneita toisistamme. Tästä on hyvä lähteä matkalle mestarikommunikoijaksi!
omanikäisiin vaikuttavat tärkeämmiltä kuin oma perhe. Kehitymme kuitenkin läpi elämämme ja tarvitsemme siinä avuksi
sosiaalisia suhteita peilataksemme itseämme toisista.
Tutkimusten mukaan vauvat oppivat kommunikoimaan ensin elekielen välityksellä. Kun vauva hymyilee, äiti hymyilee
takaisin saaden aikaan entistä leveämmän hymyn vauvan kasvoilla ja avain kuin lumipallo kasvaa vieriessään rinteessä,
ilon tunne kasvaa ja lopulta vauva nauraa ja äiti kannustaa innoissaan. Näin jo pienikin vauva peilaa vanhempiaan ja etsii
hyväksyttyjä käyttäytymis- ja reagointimalleja. Tutkijat eivät kuitenkaan vieläkään ei tiedä mistä esimerkiksi hymy tulee, mutta
sen uskotaan olevan synnynnäinen ele.
Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen mukaan lapset, joiden vanhemmat elehtivät paljon kommunikoidessaan, oppivat
puhumaan aikaisemmin. Aloittaessaan koulunsa 4,5 vuotiaana, heillä on laajempi sanavarasto kuin niillä lapsilla, joiden
äidit eivät elehtineet yhtä paljon. Otoksessa tutkittiin 50 lasta eri sosiaaliluokista. Samalla havaittiin, että rikkaiden ja hyvin
toimeen tulevien lasten vanhemmat elehtivät enemmän kuin köyhien perheiden vanhemmat näin aiheuttaen tietyn
kehityksen lapsessaan.
Suomessa vedotaan usein pitkiin etäisyyksiin, vähäiseen sosiaalisuuteen ja haluun olla omissa oloissaan. Meillä vaikuttaa
pitkä, kylmä ja pimeä talvi. Olemme ihmisten ilmoilla vähemmän kuin kesäisin. Halustamme olla tekemisissä muiden
kanssa kertoo kevät. Ensimmäisen auringonpilkahduksen nähtyään ryntäämme kuin lehmät laitumelle, innoissamme
mahdollisuudesta olla neljän seinän ulkopuolella ja viettää aikaa ulkona. Kerrostalojen pihojen grillauspaikat kuhisevat,
kaupunkien keskustojen penkeillä istuu väkeä ja muutenkin elämää alkaa näkyä neljän seinän ulkopuolellakin.
Kommunikointi ja sosiaaliset suhteet ovat välttämättömiä minuutemme kehitykselle läpi elämämme. Murrosiässä niiden
merkitys on korostuneempi, mutta kasvamme, kehitymme ja muutumme läpi elämämme. Tarvitsemme muita itsemme
kehittämiseen myös vanhempana.
Käytämme sosiaalisia suhteita peilinä itsestämme. Seuraamme muiden reaktioita ja suhtautumista itseemme
alitajuisesti. Koemme olevamme hyväksyttyjä tai hyljeksittyjä. Saamme vahvistusta tai lannistusta.
Joskus kuitenkin omat tunteemme tulevat väliin ja teemme vääriä tulkintoja muiden reaktioista ja suhtautumisesta meihin.
Tunteemme ovat kuin valkoinen melu joka haittaa toisen lähettämän viestin siirtymistä alkuperäisessä merkityksessään
meille. Tunteilla on se paha tapa, että ne häiritsevät kommunikointia. Oli kyseessä sitten voimakas vihaisuuden,
hermostuneisuuden tai ihastumisen tunne, se aiheuttaa meissä kyvyttömyyttä ajatella selkeästi. Seistessäsi luentosalin
edessä juuri ennen aloittamista, hermostuneisuus saattaa saada meidät unohtamaan mitä meidän piti sanoa. Tai kun
joku kyselee painostaen asiasta, josta emme halua kertoa, ajatuksemme voivat mennä sekaisin. Tai se ihana ihastumisen
tunne kun tuntuu että polvet menevät alta. On niin vaikeaa ajatella selkeästi kun pään täyttävät monet ihanat haaveet ja
kuvitelmat.
Kun ymmärrämme kehon kieltä, voimme nähdä mitä muut meille meistä viestittävät ja ymmärtää minkälaisia viestejä itse
lähetämme. Vaikka meistä tuntuisi miltä ja tunteemme maalaisivat toisenlaista kuvaa tapahtuneesta mieleemme,
tiedämme mitä todellisuudessa tapahtui eikä meidän tarvitse kuvitella olemattomia. Saatamme huomata, kuinka
osoitammekin usein huomaamattamme kyllästyneisyyttä keskutelussa, miten kerromme halustamme poistua paikalta tai
kyvyttömättömyydestä keskittyä.Voimme vihdoinkin ymmärtää että keskeytämme toisen puheen jatkuvasti. Vaikka emme
tekisi näitä tekoja aina sanoin, elehdimme kehollamme aivan kuin haluaisimme sanoa jotain. Moni meistä kokee
keskeyttämisen tai sen yritykset erittäin loukkaavina. Kuka haluaisi puhua kyllästyneelle kuntelijalle? Näiden asenteiden
näkyminen kehon kautta aiheuttaa alitajuisesti tai tiedostetusti negatiivisen reaktion niiden näkijässä. Keskeyttäjä saattaa
ihmetellä miksi häneen suhtaudutaan niin negatiivisesti ymmärtämättä että hänen oma käytöksensä on reaktioiden
aiheuttaja.
Jos koulutuksessa kysyn kouluttajalta kysymyksen ja hänen elekielensä kesken puheenvuoroani kertoo jo halusta vastata
ennen kuin olen ehtinyt lopettaa, tiedän mitä siitä seuraa. Ensimmäiseksi ärsyynnyn kouluttajan kyvyttömyydestä kuunnella,
negatiivinen asenteeni on syntynyt. Kouluttaja kertoo kehollaan että hänen päässään liikkuu miljoona ajatusta eikä hän
edes kuuntele mitä kysyn. Yleensä saamani vastaus ei vastaa kysymykseeni. Poliitikoilla saattaa olla tällainen tapa. Keho
kertoo itsekeskeisyydestämme ja kyvyttömyydestämme kuunnella muita. Olemme itseämme ja omia ajatuksiamme täynnä.
Tämä on näiden viestien vastaanottajasta usein erittäin loukkaavaa ja aiheuttaa alitajuisesti negatiivisia tuntemuksia
henkilöä kohtaan. Illalla toinen kommunikoijista istuu kotonaan ihmetellen, miten sai niin negatiivisia reaktioita aikaiseksi.
Tottakai jokaisella on huonoja päiviä ja aina ei jaksa kiinnostua. Se on osa elämää. Kaikki meistä skarppaa tärkeisiin
tilanteisiin halutessaan antaa hyvän vaikutelman. Parhain ja kestävin tapa kohentaa sosiaalisia suhteitaan on olla aidosti
kiinnostunut muista. Koska kehomme viestittää oikeat ajatuksemme ja asenteemme, olemalla aidosti kiinnostunut muista
myös kehomme viestittää tätä kiinnostusta.
Kun kehomme viestittää kiinnostusta, se tarttuu muihinkin. Muut alitajuisesti peilaavat kiinnostuneisuuttasi ja antavat sen
takaisin omalla kiinnostuneella asenteellaan. Positiivisuus tarttuu! Suurin osa meistä kaipaa positiivisten ja innostuneiden
ihmisten lähelle. Haluamme kokea olevamme "kuten he", aivan kuten vauvana peilasimme vanhempiamme halusta olla
"kuten he". Mutta myös negatiivisuus tarttuu. Toiset meistä ovat perusnegatiivisia. Heitä emme voi aina miellyttää, koska
heitä ei ehkä miellytä oikeastaan mikään, koskaan.
Ollaan siis positiivisia ja innostuneita toisistamme. Tästä on hyvä lähteä matkalle mestarikommunikoijaksi!
Copyright 2008-2009 All rights reserved
 | |  | |  | |  | |  | |  | |  |
